Historiaa
Vuonna 1925 talollinen Esaias Heikinpoika ja vaimonsa Anna Matilda Rysä myivät Kymin Suojeluskunnan Hurukselan osastolle ”arvollista maata” 0,480 ha. Tarkkaa rakentamisen alkuaikaa ei tiedetä. Todennäköisesti on ainakin perustavia suunnitelmia ja töitä aloitettu jo v. 1925. Piirustukset kuitenkin tehtiin savukeaskin takakanteen, laatijana Fredrik Koho. Lieneekö ollut Saimaa tai Työmies paperossi kyseessä? Suojeluskuntatalo, sittemmin seuratalo, sai nimekseen Soihtula. Oliko nimikilpailu, sitä ei tiedetä, kuten ei sitäkään, kuka Soihtula –nimen on keksinyt.
Vuonna 1927 vietettiin seuratalon vihkiäisiä. Näiden vuosilukujen väliseen aikaan mahtuu kyläyhteisön uurastusta sanan varsinaisessa merkityksessä. Todellinen halu saada oma huonetila niin järjestöjen kuin yksityisten järjestämiä tilaisuuksia varten, kuvastuu siitä talkootyön määrästä, millä hurukselalaiset taloaan rakensivat.
Mies, jota voidaan varauksetta pitää mm. Soihtulan rakentamisen henkisenä isänä, oli Manne Koivula. Mies liikkui ympäri Kymenlaaksoa keräysmatkoillaan. Kerrotaan, että Soihtula sai rakennustarvikkeita ainakin seuraavan luettelon mukaisesti: Kymin Lauttayhdistys lahjoitti tukkeja rakennuksessa tarvittavan määrän, Juurikorven Tiilitehdas antoi tarvittavat tiilet, Karhulan Lasitehtaalta tuli ikkunalasit, silloinen Insuliittitehdas Korkeakoskella antoi rakennuksen sisävuoraukseen tarvittavat insuliittilevyt, Tikkurilan Maalitehdas taas puolestaan lahjoitti tarvittavat maalit, Inkeroisten tehtaan Pasilan saha antoi lattialankut ja eräs kotkalainen kauppias lahjoitti puoli lehmänruhoa rakennusmiesten ruokatarpeita tyydyttämään. Kylän naisväki saikin tehdä siitä sapuskaa melkoisen tovin. Useat kauppaliikkeet lahjoittivat nauloja ja työkaluja ”timpermannien” käyttöön.
Kylän miehet hevosineen ajoivat tukit Kymijoen rannasta rakennuspaikalle, jossa ne veistettiin sopiviksi seinähirsiksi. Soihtulan timpermanneina olivat, tai kuten se oikein sanotaan – Soihtulan hakkasivat – Matti Pohjola, Anton Metso, Anton Niemimaa, Eevert Ruokola ja Toivo Rantasalo.
Ammattinsa taitavat rakennusmiehet suoriutuivat tehtävästä varsin lyhyessä ajassa. Tarvittava määrä istuinpenkkejä talolle saatiin siten, että kylän taloille annettiin mitat, joiden mukaisesti kukin talo teki penkkinsä lahjoituksena Soihtulalle.
Rakennusvaiheen aikana huolto toimi hyvin. Kylän naisväki huolehti muonituksesta, siivouksesta ja monesta muusta rakennustyömaalla esiin tulleesta tehtävästä.
Vuonna 1926 on perustettu Hurukselan Suojeluskuntatalon Kannatusyhdistys Soihtu ry. Yksimielisesti hyväksyttyihin sääntöihin liittyy eräs mielenkiintoinen tapaus. Kerrotaan, että sääntöjen valmisteluvaiheessa asioita pohdittaessa Anton Koho oli takan ääressä hiillosta kohennellen sanonut, että ”eiköhän panna sinne sellainenkin pykälä, että jos yhdistys lakkaa jostakin syystä toimimasta tai muuten sen toiminta loppuu niin sen omaisuus siirtyy Hurukselan kylälle, manttaalinomistajille”.
Tänä päivänä tiedämme historiastamme sen, että toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, silloisten rauhanehtojen tulkintojen mukaisesti mm. Suojeluskuntajärjestö piti lakkauttaa sen omaisuus luovuttaa valtiolle.
Soihtulalle on 1930 –luvulla ostettu lisämaata, joten maa-alueiden kokonaispinta-ala on nykyisin noin 4 ha.
Kannatusyhdistys Soihdun perustava kokous oli 10.3.948. 1950 –luvulla talon ulkovuoraus suoritettiin loppuun ja se maalattiin. Toiminta Soihtulassa oli 1960 –luvulla vähentynyt niin, että 1970 –luvun alussa jouduttiin todenteolla pohtimaan, mitä seuratalolle tehtäisiin. Koska talon kunto huononi koko ajan, teetätettiin laajennus- ja peruskorjaussuunnitelma. Riittävää rahoitusta ei kuitenkaan saatu ja tyydyttiin tekemään vain pienempi peruskorjaus vuonna 1976.
Vähitellen talon käyttäjämäärä taas kasvoi ja tarvittiin lisätilaa sekä perusteellista remonttia. Kylän naisia pohti v.1980, mitä olisi tehtävä, jotta talo palvelisi kyläläisiä ja muita käyttäjiä. Päätettiin järjestää lounastilaisuus, jotta saataisiin kerättyä rahaa talon kunnostamiseksi. Ensimmäinen tilaisuus pidettiin Hurukselan koululla maaliskuussa 1980. Tästä alkoi koko 1980 –luvun ja vuoteen 1994 jatkunut maalaispitojen sarja ja innokas talkootoiminta seuratalon kunnostamiseksi. Hurukselan koululta pidot siirrettiin parin ensimmäisen vuoden jälkeen Soihtulaan. Useana vuonna pitoja järjestettiin kaksi kertaa vuodessa – toiset keväällä ja toiset joulukuussa.
Vuonna 1986 rakennettiin vuokratila Hurukselan martoille seuratalon yläkertaan näyttämön päälle kokoontumis- ja kudontatilaksi.
Vuonna 1987 tehtiin päätös seuratalon laajennuksen aloittamisesta. Laajennusosa otettiin käyttöön vuonna 1990. Uudisosassa on kokoustila Pirtti, keittiö, kaksi varastohuonetta, kylmiö, emäntien pukeutumistila suihkuineen sekä kolmet WC-tilat.
Soihtulan laajennusosan myötä tulleet uudet tilat eivät nekään riittäneet vaan vielä oli keksittävä jostain lisätilaa. Huruksela-Seura ry:n museoesineille rakennettiin talon pohjoispäätyyn uudet tilat. Museoesineiltä vapautunut tila kunnostettiin ja liitettiin salin parvekkeeseen – näin muodostui Parvi.
Eikä tilojen laajentaminen tähän päättynyt, sillä vuonna 1995 on tehty vielä Pirtin yhteyteen pieni laajennus varastotilaa varten.